Tarkoin valitut runot

Sergei Jesenin (1895-1925) on venäläisen runouden klassikko. Hänen runonsa on yhä Venäjällä erittäin pidettyjä. Tarkoin valittuihin runoihin onkoottu edustava läpileikkaus Jeseninin runoudesta halki hänen myrskyisän elämänsä. Suom. Olli Hyvärinen Kirjasta sanottua: "Tarkoin valitut runot on kulttuuriteko. Ensimmäinen kokonainen Jesenin-suomennos tuo mieleen toisen vähillä varoilla, mutta asenteella kääntyneen slaaviklassikon, Hannu Helinin Marina Tsvetajeva valikoiman." - Jani Saxell / Parnasso 7/2009 Sergei Jesenin syntyi vuonna 1895 Konstantinovon kylässä Rjazanin seudulla ja kävi siellä kyläkoulua. Vuonna 1912 hän lähti isänsä kanssa Moskovaan, ilmeisesti työnhakuun. Muutamaa vuotta myöhemmin hän siirtyi Pietariin, missä tutustui muun muassa Aleksandr Blokiin ja Nikolai Kljujeviin. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi vuonna 1916. Kirjoittamisen Jesenin aloitti varhain. Hänestä tuli kaunis, tunteellinen, masennukseen ja juopotteluun taipuvainen nuorimies, joka ilmeisesti tunsi vetovoimaa kumpaakin sukupuolta kohtaan. Hänen lyhyt, kohelteleva elämänsä päättyi itsemurhaan Pietarin Hotel d'Angleterressa 1925. Vladimir Majakovski pilkkasi kollegansa maalaispojan imagoa todeten, että ennen salonkeihin astumistaan Jesenin kuraa saappaansa kuten naiset puuteroivat nenänsä. Runonsa Sergei Jeseninille hän kirjoitti nuhteeksi ja varoitukseksi itsemurhan vaaroista. Muutamaa vuotta myöhemmin hän teki sen itse. Jesenin kirjoitti konstailematonta, laulullista, tunteisiin vetoavaa keskeislyriikkaa kenen hyvänsä sydämeen käyvistä aiheista, kuten luonnosta ja maaseudun turvallisesta mutta katoavasta elämänmuodosta. Runot ovat pitkälle omaelämäkerrallisia, niiden keskushenkilö eli lyyrillinen minä viettää harhailevaa elämää kokoillen rentun ruusuja taipaleensa tienvieriltä ja kaivaten lapsuutensa seuduille jonne hän polo poika ei voi palata. Seuraus numero yksi: kaikki venäläiset rakastavat Jeseniniä. Suosiossa hän hävinnee vain Puškinille, jonka asemaa sikäläisen kirjallisuuden aurinkona ei kukaan eikä mikään voi uhata. Seuraus numero kaksi: Jeseninin rakastaminen ei ole ollenkaan hienoa. Hän kuuluu samaan ikäluokkaan kuin toinen toistaan maineikkaammat ja päähänpotkitummat älyköt Gumiljov, Ahmatova, Mandelstam, Pasternak ja Tsvetajeva, mutta heidän suitsuttajansa eivät Jeseninin nimeä juuri mainitse. Jeseniniä on suomennettu antologioihin, ensimmäinen hänen runoudelleen omistettu kokonainen kirja ilmestyi päättyneenä syksynä. Olli Hyvärisen suomentama Tarkoin valitut runot sisältää runoissa mainittuja venäläisiä käsitteitä, nimiä ja muita yksityiskohtia aukovan selitysosaston, mutta ei minkäänlaista runoilijan esittelyä eikä sisällysluetteloa. Pyrkiikö muotoilu Tarkoin valitut runot olemaan muuta kuin maineikkaan elokuvan nimeä mukaileva tyhjänpäiväinen vitsi? Se voisi tarkoittaa sitä, että suomentaja on koettanut poimia parhaat Jeseninin nelisensataa runoa käsittävästä melko epätasaisesta tuotannosta. Tai sitä, että valinnoissa on keskitytty sellaisiin runoihin, joita suomen kielelle tulkitessa on voitu tehdä oikeutta alkutekstin mutkattomalle ja tartuttavalle laulullisuudelle. Kirjan lukeminen paljastaa että kumpaankaan päämäärään ei ole päästy. Mukaan on toki otettu Musta mies, Tammojen laivat, Kirje äidille ja muista keskeisiä tekstejä, mutta myös yhtä ja toista yhdentekevää, muun muassa tilaustöiksi syntyneitä kunnianosoituksia Puškinille ja Leninille. Runokäännöksen pitäisi toimia runona, tuntua runolta. Hyvärisen suomenkielinen suoritus hoipertelee monin tavoin ja tarjoaa ehtimiseen tahattoman koomisia sanayhdistelmiä, jotka Kersti Bergroth mielihyvin poimisi kuolemattoman Suomentajia-pakinansa päivittämiseksi. Rytmien ja loppusointujen tapailu on avutonta. "Ei enää samoilua, tarpomista purppuraisissa / maltsapusikoissa jälkiä etsimässä", alkaa suomennosvalikoiman 23. runo. Epäilemättä tuo käy alkukielisen aloituksen sisältöselosteesta tai raakakäännöksestä, juuri muuksi en sitä sanoisi. "Hiustesi kauralyhteen myötä / olet iäksi kadonnut unistani", Hyvärinen jatkaa. Niin minunkin unistani, toivon mukaan. Tekstin kirjoittanut Martti Anhava (HS)